Lohjansaari on tunnettu poikkeuksellisen rikkaasta ja monipuolisesta luonnostaan – kalkkikallioistaan, rehevistä lehdoistaan ja hienoista kulttuurimaisemistaan.
Alueen monipuolisen luonnon perustana on kalkkipitoinen kallio- ja maaperä, pitkä kasvukausi, suotuisan leuto ja riittävän sateinen ilmasto, pinnanmuotojen vaihtelevuus sekä ihmisen kulttuurivaikutus.
Monet kasvi-, sieni- ja eläinlajit esiintyvät yksinomaan tai pääasiassa kalkkipitoisella maaperällä tai kalkkikallioilla. Koska Suomessa kalkkikiviesiintymät ovat melko harvinaisia ja pienialaisia, myös tällaiset eliölajit ovat maassamme harvinaisia. Lohjansaaren alueella esiintyy edellä mainittuja maassamme harvinaisia ja levinneisyytensä äärirajoilla eläviä lajeja kaikista eliöryhmistä, mutta erityisesti kasveista, sienistä ja hyönteisistä.
Lohjansaaressa on runsaasti kalkkikivi- eli kalsiumkarbonaattiesiintymiä. Joskus jopa kokonainen kallio on muodostunut kalkkikivestä. Useammin kuitenkin muuta kivilajia olevassa kalliossa kulkee kalkkikivisuonia. Kalkkivaikutus on nähtävissä myöskin maaperässä: jääkauden aikana mannerjää on murskannut kalkkikallioita ja kuljettanut niiden ainesta ympäristöön.
Monet uhanalaiset ja harvinaiset kalkkikalliolajit ovat säilyneet Lohjansaaren alueella melko hyvin, vaikka valtaosa kalkkikallioista on jäänyt asutuksen piha-alueille. Tällaisia kalkinvaatijalajeja ovat esimerkiksi punavalkku, patukkasara, nukkahorsma, niittyräpelö ja kalliorikko. Muita Lohjansaaressa todettuja lajeja, jotka ovat harvinaistuneet kasvuympäristönsä tuhoutumisen tai muuttumisen johdosta, ovat muun muassa kirkiruoho, kullero, röyhysara ja litteävita.
Lohjansaaren alueella on luonnonsuojelulailla rauhoitettu useita luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä. Valtioneuvoston vahvistamiin luonnonsuojeluohjelmiin kuuluu myös viisi lehtokohdetta ja kolme rantojensuojelukohdetta. Sen sijaan soiden-, harjujen- ja lintuvesiensuojeluohjelmien kohteita ei Lohjansaaren alueella ole.
Lohjansaaren tärkeimpiä lehtokohteita ovat saaren eteläosassa sijaitseva Paavolan tammikko, Jalassaaren keskiosassa sijaitseva Ahtialan lehto, saaren itäosassa olevat Huhtasaaren lehdot, Jalassaaressa sijaitsevat Jalassaaren lehdot ja Mailan Rinnemäellä oleva kuusivaltainen Rinnemäen lehto. Lisäksi lehtojensuojeluohjelmassa on mainittu Lohjansaaren alueelta kaksi maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua kohdetta: Tamsaaren lehto ja Askolan vuorijalavalehto.
Askolan vuorijalavalehto on myöhemmin Lohjan kunnan lehtoselvityksessä luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lehdoksi. Ahtialan lehdon arvo perustuu lähinnä sen merkittävään sienilajistoon. Lehdossa elää mm. erittäin uhanalaiseksi luokiteltu kuoppajänönkorva. Huhtasaaren lehdot ovat ennen muuta kuuluisat arvokkaista ja runsaista kämmekkäkasveistaan. Lisäksi lehdoissa on runsaasti lehtokuusamaa ja imikkää. Jalassaaren lehtojen lehmuksilla kasvaa epifyyttinä muun muassa harvinaista raidankeuhkojäkälää. Lisäksi alueen lehmus-tammimetsät ovat erittäin hyviä harvinaisten sienilajien kasvupaikkoja. Myös Mailan Rinnemäen lehdossa on varsin edustava sammal- ja putkilokasvisto.
Lohjansaaren alueelta on eri selvitysten mukaan löytynyt yksitoista kasvillisuudeltaan ja kasvistoltaan valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua kallioaluetta. Hermalan Kalkkimäki lienee kasvillisuudeltaan ja kasvistoltaan Uudenmaan arvokkaimpia kallioalueita, jolla on poikkeuksellisen paljon harvinaisia ja uhanalaisia kalkkipitoista kasvualustaa suosivia lajeja niin putkilokasveista, sammalista kuin jäkälistäkin. Kalliokasvillisuudessa on havaittavissa alvarikasvillisuuden piirteitä, mikä on Suomessa hyvin harvinaista. Alvarikasvillisuutta syntyy laakeille kalkkikallioille, joilla on hyvin ohut maakerros kallion päällä.
Paavolan Hausnummi edustaa myös arvokasta kalkkikallioaluetta, jonka kasvistoon kuuluvat esimerkiksi kalliorikko, kirkiruoho, kangasajuruoho ja ketonoidanlukko. Hermalan Tolpoonkalliolla kasvavia harvinaisia ja uhanalaisia kasveja ovat muun muassa lehtoneidonvaippa, nyylähaarikko, maarianverijuuri ja pihakurjenpolvi. Mailan Ämmänuunikallio edustaa myös yhtä Lohjan seudun kasvistoltaan arvokkaimmista kalkkikallioista. Mailassa on toinenkin arvokas kallioalue, Mailankallio, jossa kasvaa kolme valtakunnallisesti uhanalaista lajia, luutasammal, lastusammal ja kalliorikko. Tamsaaren pohjoisrannassa on rantaan ulottuva jyrkkä rantakallio. Etenkin kallion sammalkasvisto on poikkeuksellisen edustava, ja siihen kuuluu muun muassa suipputammukkasammal, säiläsammal ja pahtaomenasammal.
Muita Lohjansaaren valtakunnallisesti arvokkaita kallioalueita ovat Mussaaren kalliot, Innoonlammen kallio, Pyölin kalkkikalliot, Rinnemäki ja Märkmäki.
Lohjansaaren Paavolan tammikko rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi 12.12.1994. Paavolan tammikko on ehkä Lohjan seudun laajin yhtenäinen luontainen tammimetsikkö. Siellä kasvaa myös kuuluisa Paavolan tammi, ”Suomen kaunein puu”.
Lehdossa on tammimetsän lisäksi lehtomaista kangasta, kalliotammikkoa, lepikoituva niitty, pikkupuro, erilaisia pieniä lehtolaikkuja ja kalliopaljastumia. Lehdossa on tammen lisäksi runsaasti pähkinäpensasta ja myös jonkin verran lehmusta. Ruohovartisista lajeista mainittakoon kevätlinnunherne, lehtoneidonvaippa, lehtomaitikka, mäkiminttu ja lehto-orvokki.
Paavolan tammikon arvo perustuu pääosin runsaaseen tammien esiintymiseen. Vanhojen tietojen mukaan tammikosta on löydetty harvinaisia tammella eläviä kääpiä ja jäkäliä, joista merkittävin lienee punertavapintainen kääpä häränkieli.
Paavolan tammikossa kulkee Paavolan luontopolku.
Lohjansaaren Paavolan seurantalon valtakunnallisesti arvokkaasta ketorinteestä kerrotaan Lohjan perinnemaisemat -sivulla.
Allow marketing cookies to view the content
Tutustu myös: Lohjan Saariston Arboretumtie.
Teksti: Soili Vuorinen