Luonnonmuistomerkki on luonnonmuodostuma, joka on suojeltu esimerkiksi kauneutensa, harvinaisuutensa tai maisemallisen merkityksensä takia. Tällä sivulla esitellään kaikki Lohjan luonnonmuistomerkit.
Lohjan kaupungin alueella on yhteensä 24 luonnonmuistomerkkiä. Peräti puolet näistä on tammia. Rauhoitetut kohteet ovat yleensä erityisen kookkaita ja näyttäviä lajinsa edustajia. Tammien lisäksi on rauhoitettu useista lajeista yksi edustava yksilö tai ryhmä. Näihin lajeihin kuuluvat saarni, mänty, kataja, tervaleppä, lehmus ja kynäjalava.
Kuusia on rauhoitettu useita yksilöitä, sillä Lohjan alueella kasvaa useita erikoisia kuusia. Rauhoitettuja ovat tavallisen kuusemme kahden alalajin, siperiankuusen eli lapinkuusen ja käärmekuusen edustajat, yksi kumpaakin alalajia. Lisäksi on rauhoitettu tavallisesta kuusestamme geneettisten häiriöiden vuoksi eroavat kaksi yksilöä, kierrerunkokuusi ja syyläkuusi.
Kaksi elotontakin muodostumaa on päässyt luonnonmuistomerkkien joukkoon. Ne ovat jääkauden aikaisia siirtolohkareita.
Luonnonmuistomerkit ovat suojeltuja luonnonmuodostelmia, jotka on rauhoitettu luonnonsuojelulain (1096/1996) § 23 nojalla (ympäristöministeriö). Niiden kaikenlainen vahingoittaminen on kielletty. Myös puiden juuristojen vahingoittaminen on kielletty.
Lohjan luonnonmuistomerkit näkyvät myös Lohjan karttapalvelussa:
Allow marketing cookies to view the content
Kylä, tila: Kirkniemi, Gerknäs RN:o 1:25.Rauhoituspäätös: 15.8.1960, nro. 8295, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Rauhoitettu tammi on vanha, kookas, monihaarainen, pystyyn kuollut puu, joka kasvaa yksinäisenä keskellä peltoa. Vaikka puu on jo kuollut, on sillä vielä luonnonsuojelullista ja maisemallista merkitystä. Se tarjoaa mm. hyvät elinolosuhteet puun rungolla ja oksistossa eläville päällyskasveille, jäkälille ja sammalille.
Yleistä: Tammi (Quercus robur) kuuluu niin sanottuihin jaloihin lehtipuihin. Tammea esiintyy pääasiassa Etelä- ja Lounais-Suomessa, jonkin verran myös Keski-Suomessa. Sitä löytyy lähinnä tuoreista, kosteista, keski- ja runsasravinteisista lehtomaisista metsistä sekä kalliokkojen reunamilta ja hietikoilta, joskus myös kangasmetsistä. Yhteistä näille kaikille elinpaikoille on valoisuus, sillä tammi tarvitsee menestyäkseen runsaasti valoa, mutta myös lämpöä ja kosteutta. Laji levisikin Suomeen hemiboreaalisella kaudella, jolloin ilmasto oli mereinen ja lämmin.
Tammella on runsaasti siihen erikoistuneita epifyyttejä eli sen oksilla ja rungoilla eläviä päällyskasveja, ‑jäkäliä ja -sieniä. Erityisesti vanhojen tammien rungoilla esiintyy usein harvinaisia tai uhanalaisia sammalia ja jäkäliä.
Tammen ulkomuoto on monille tuttu. Vankka ja paksu runko, vahvat haarat ja tunnusomaiset lehdet ovat yleisesti käytettyjä tuntomerkkejä. Tammi on kesävihanta eli lehtensä karistava puu. Lehdet ovat korvakkeettomia, ja ne sijoittuvat oksaan kierteisesti. Lehtilapa on parihalkoinen. Tammen silmut ovat pieniä. Hedekukinnot ovat riippuvia, monikukkaisia norkkoja. Kukat ovat yleensä yksineuvoisia ja pieniä ja niiden kehä on vähäpätöinen. Tammet ovat yksikotisia eli samassa puussa sijaitsee sekä hede- että emikukintoja.
Tammi on suosittu koristepuu, ja usein sitä esiintyykin istutettujen puiden lähistöllä viljelykarkulaisena. Tammen suosiosta kertoo myös sen valinta Varsinais-Suomen maakuntakukaksi. Ahvenanmaalla taas kaikki paksut, ympärysmitaltaan yli 170 cm olevat puut ovat rauhoitettuja. Tämänhetkisten tietojen mukaan Suomen paksuin tammi on Piikkiössä Niemenkulman Lyytikkylässä. Puu oli mittaushetkellä noin 12 m korkea ja sen ympärysmitta oli 766 cm.
(Alkuun)
Kylä, tila: Lylyinen, Uusi-Seppä RN:o 1:25.Rauhoituspäätös: 16.2.1961, nro. 798, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Siperiankuusi on Etelä-Suomessa harvinainen. Rauhoitettu yksilö on vanha ja suhteellisen kookas.
Yleistä: Siperiankuusi (Picea abies subsp. obovata), joka tunnetaan myös lapinkuusen nimellä, on kotimaisen kuusen pohjoinen alalaji. Sen pääasiallinen levinneisyysalue maassamme on Pohjois-Suomi. Siperiankuusta esiintyy lähinnä kuivissa ja tuoreissa, niukka-, keski- ja runsasravinteisissa metsissä sekä erilaisissa korvissa ja rämeillä. Siperiankuusi on saapunut Suomeen boreaalisella kaudella, jolloin ilmasto oli kuiva ja mantereinen. Siperiankuusi vältteleekin meren läheisyyttä.
Siperiankuusi eroaa eteläisemmästä kotimaisesta kuusesta parhaiten ulkoisen olemuksensa vuoksi. Sen korkeus vaihtelee yleensä 8 ja 20 metrin välillä. Siperiankuusi on myös varsin pienikokoinen sekä lyhytoksainen, ja kuusen latvus on pitkä ja kapean kartiomainen, joten se on talvella hyvin sopeutunut lumisiin, etenkin Lapin tykkylumisiin olosuhteisiin. Tavallisen, eteläisen kuusen pidemmät ja pystymmät oksat katkeaisivat sellaisen lumitaakan alla. Kerkkä eli kuluvan kesän kasvainranka on yleensä nystykarvainen.
Suomen paksuin siperiankuusi on löydetty Elimäeltä Mustilan arboretumista. Se oli 18.4.1990 noin 30 m korkea ja ympärysmitaltaan 168 cm.
Kylä, tila: Laakspohja, Laakspohja RN:o 1:500.Rauhoituspäätös: 27.1.1966, nro. 575, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Rauhoitettu tammiryhmä muodostaa Laakspohjan kartanolle johtavan niin sanotun tammikujan, jolla on kulttuurihistoriallista ja maisemallista arvoa.
Yleistä: Kts. 1. Tammi.
Kylä, tila: Myllylampi, K VII T13 RN:o 1:111.Rauhoituspäätös: 23.2.1923, nro. 3716, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Rauhoitettu saarni kasvaa yksityisessä pihapiirissä Myllylammen lähellä. Puu on jo melko huonokuntoinen.
Yleistä: (Lehto)saarni (Fraxinus excelsior) on kaunis heleänvihreä lehtipuu. Saarnin levinneisyysaluetta on lähinnä eteläinen Suomi, joskin sitä esiintyy myös jonkin verran pohjoisempana. Alkuperäisenä saarnea esiintyy enää vain muutamalla paikalla, mutta eteläisessä Suomessa sitä esiintyy melko runsaasti istutetuista puista karanneina ja villiintyneinä metsikköinä. Pohjoisemmat esiintymät ovat aina istutusperäisiä, sillä saarnen taimet ovat erityisen herkkiä kylmälle.
Saarni on vaatelias kasvi, joka vaatii menestyäkseen hyvää, usein kalkkipitoista maaperää, kosteutta ja lämmintä ilmastoa. Se on myös hyvin hallanarka. Alkuperäisillä kasvupaikoillaan saarnet esiintyvätkin korvissa, rannoilla ja puronvarsilla sekä tuoreissa, märissä ja runsasravinteisissa metsissä.
Saarni on kesävihanta, lehtensä talveksi pudottava jalo lehtipuu. Sen pihlajamaisten lehtien asento on vastakkainen, ja itse lehtilapa päätöparinen ja parilehdykkäinen. Saarnen kukinto on runsaskukkainen kerrannaisterttu, jonka kukat ovat pieniä ja kehättömiä.
Tämänhetkisten tietojen mukaan ympärysmitaltaan Suomen paksuin saarni on tavattu Pohjasta Brödtorpin kartanon puistosta. Puun ympärysmitta oli mittaushetkellä 530 cm ja korkeus noin 33 m.
Kylä, tila: Vaanila, Koivuniemi RN:o 1:47.Rauhoituspäätös: 9.4.1969, nro. 2950, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Rauhoitettu siirtolohkare liittyy merkittävästi alueen kokonaisilmeeseen. Se erottuu selkeästi ympäristöstään ja on maisemallisesti arvokas jääkauden aikainen muodostuma, jolla on myös geologista arvoa.
Yleistä: Siirtolohkare on jääkauden aikainen muodostuma. Jääkauden aikana, noin 10 000 vuotta sitten, jäämassat ovat kuljettaneet siirtolohkareita pitkiäkin matkoja.
Kylä, tila: Hiittinen, Vuokkorinne RN:o 1:273.Rauhoituspäätös: 22.3.1976, nro. 2746, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: Lohjan kaupunki.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Suojelun kohteena oleva kuusi on erikoisen kasvutapansa ja harvinaisuutensa vuoksi rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi. Puu kasvaa metsikössä muiden puiden varjossa ja on huonokuntoinen.
Yleistä: Käärmekuusi (Picea abies f. virgata) on kotimaisen kuusen erikoinen muoto, jonka oksien kasvu poikkeaa geneettisen häiriön vuoksi normaalista. Sitä esiintyy luontaisena koko Suomessa, joskin melko harvinaisena.
Käärmekuusi jää usein melko pienikokoiseksi. Se kasvaa yleensä vain noin 10–15-metriseksi. Käärmekuusi eroaa tavallisesta kotimaisesta kuusesta lähinnä oksiensa vuoksi. Oksien haarat ovat siirrottavia ja pitkiä sekä melkein tai aivan sivuhaarattomia.
Kuten lähes kaikki kuusensukuiset lajit ovat käärmekuuset ainavihantia, yksikotisia puita, joiden latvus on pysty ja kartiomainen. Puiden runko on karhean kaarnan peittämä, ja niiden lehdet eli neulaset ovat asettuneet kierteisesti oksan ympärille oksan myötäisesti.
Tämän hetkisten tietojen mukaan Suomen paksuin käärmekuusi on löydetty Helsingin Tuomarinkylästä. Sen ympärysmitta 4.4.1990 oli 240 cm ja korkeus noin 26,5 m.
Kylä, tila: Kockis, Länsikokki RN:o 5:7.Rauhoituspäätös: 22.3.1976, nro. 2746, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: Lohjan kaupunki.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Suojelun kohde on kookas ja vanha, jo yli 100-vuotias puu. Se kasvaa lähellä valtatie 25:ttä pienessä metsikössä. Metsikköä on hoidettu siten, että kyseisen männyn kasvuolosuhteet parantuvat. Puu näkyy hyvin tielle, ja sillä on maisemallista merkitystä. Lisäksi puu on kilpikaarnainen.
Yleistä: (Metsä)mänty (Pinus sylvestris) lienee jokaiselle suomalaiselle tuttu puu. Sitä esiintyy yleensä kuivissa tai tuoreissa ja suhteellisen ravinteisissa metsissä sekä kallioilla ja rämeillä.
Mänty on ainavihanta, yksikotinen, pihkainen puu tai joskus vaikean kasvupaikkansa vuoksi pensas. Sen latvus on kartiomainen ja haarakiehkurat säännöllisiä. Neulaset sijaitsevat pareittain tai viisittäin lyhythaaroissa, ja ovat pitkiä, kovia ja tavallisesti sinivihreitä.
Suomessa tavattu paksuin mänty on löydetty Hämeenlinnan Pikku-Parolasta. Se oli mittaushetkellä ympärysmitaltaan 496 cm. Puu on 80 cm:stä alkaen kaksihaarainen ja noin 11,5 m korkea.
Kylä, tila: Jalassaari, Jalassaari II RN:o 2:12.Rauhoituspäätös: 11.7.1978, nro. 5577, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Jalassaaren komea ja näyttävä tammi kasvaa avonaisella paikalla keskellä peltoa. Se on varsin kookas ja hyväkuntoinen. Se on yksi Lohjan seudun upeimmista tammista.
Yleistä: kts. 1. Tammi.
Kylä, tila: Skraatila, Peräkorpi RN:o 1:28.Rauhoituspäätös: 15.7.1980, nro. 5567, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Suojeltu tervaleppä on komea yksirunkoinen yksilö. Se kasvaa aivan Lohjanjärven rannan tuntumassa.
Yleistä: Tervaleppä (Alnus glutinosa) on tyypillinen Lohjanjärven rantalehtojen puu. Sitä esiintyy lähinnä Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta myös jonkin verran pohjoisempana. Lajia tavataan runsasravinteisissa ja märissä, usein myös tulvaisissa metsissä ja korvissa lähinnä meren-, järven- ja joenrannoilla sekä rehevien soitten reunamilla.
Tervaleppä kasvaa yleensä noin 5–10-metriseksi. Sen runko on vahva, tumma ja rosoinen. Tervalepän lehdet ovat leveän vastapuikeita, suippotyvisiä ja tylppä- tai lanttokärkisiä. Tervalepän silmut ovat perällisiä, kaljuja ja tahmeita.
Tervaleppä toimii maaperän laadun parantajana, sillä syksyllä vihreinä putoavat lehdet lannoittavat maata. Leppien ei tarvitse muiden lehtipuiden tavoin ottaa talteen lehtivihreän typpipitoisia yhdisteitä, sillä ne elävät symbioosissa maaperän typpibakteerien kanssa.
Suomen paksuin tervaleppä kasvaa Helsingissä Laajasalon Tullisaaressa. Puu oli mittaushetkellä ympärysmitaltaan 668 cm ja korkeudeltaan noin 22,5 m.
Kylä, tila: Jalassaari, Ranta-Iivari RN:o 3:2.Rauhoituspäätös: 18.10.1984, nro. 5552, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Jalassaaren kynäjalavaryhmä muodostuu kolmesta nuorehkosta puusta. Näistä yksi haaraantuu juurakosta lähtien kahdeksi rungoksi, joiden välinen etäisyys rinnankorkeudelta on 0,78 m, ja yksi on 0,20 m:n korkuinen kanto, josta lähtee useita eripaksuisia kantovesoja.
Yleistä: Kynäjalava (Ulmus laevis) on valtakunnallisesti uhanalainen jalo lehtipuu. Suomessa esiintyvästä kahdesta jalavalajista kynäjalava on sukulaistaan vuorijalavaa harvinaisempi. Sitä tavataan Suomessa lähinnä vain Lohjanjärven ja Vanajaveden rannoilla. Kynäjalavaa esiintyy useimmiten märissä tai kosteissa ja runsasravinteisissa rantametsissä ja joskus myös puronvarsissa ja tuoreissa, runsasravinteisissa metsissä.
Kynäjalavan oksat ovat vaaka-asentoisia ja kuluvan kesän kasvainranka on yleensä karainen. Keväällä ennen lehtiä puhkeavien sarjakukintojen kukkaperät ovat kynäjalavalla pitkiä eli sen kukinto on harsu. Kesällä kynäjalavan tunnistaa voimakkaan toispuolisista ja sileistä lehdistä.
Suomen paksuin kynäjalava on tavattu Kaarinan Vuolahdessa. Puun ympärysmitta oli 23.8.1988 495 cm ja korkeus 7,5 m. Sen runko halkesi vuonna 1992.
Kylä, tila: Paavola, Pähkinämäki RN:o 5:6.Rauhoituspäätös: 2.1.1985, nro. 3, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Kyseessä oleva tammi on erittäin näyttävä, noin viiteen metriin asti yksirunkoinen ja sirorakenteinen. Tammi on siis poikkeuksellisen suorarunkoinen.
Kylä, tila: Paavola, Paavolan koulu RN:o 1:2.Rauhoituspäätös: 14.3.1990, ymt. 250, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: Lohjan kaupunki.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Rauhoitettavaksi haettu tammi on noin 12 metriä korkea ja runsaasti haaroittunut. Paavolan tammi on tämänhetkisten tietojen mukaan Lohjan suurin puu. Puun ympärysmitta 62 cm:n korkeudelta on 668 cm. Puun yksi haara on ollut kuollut jo useita vuosia. Lisäksi se on pahasti lahovikainen ja huonokuntoinen. Tammi sijaitsee lähellä koulun pihapiiriä ja on tärkeä kohde koulun ympäristöopetukselle. Puu on myös päällyskasviensa takia merkittävä, joten sen rauhoitus myös tästä syystä on perusteltua.
Kylä, tila: Koikkala, Koivurinne RN:o 1:78.Rauhoituspäätös: 11.3.1992, § 30, Lohjan kunnanvaltuusto.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Rauhoituksen kohteena on noin satavuotias lehmus, joka on ainoa suuri lehmus lähialueella. Puu kasvaa aivan tien vieressä.
Yleistä: (Metsä)lehmus (Tilia cordata) on kesävihanta, yksikotinen puu, jonka lehdet ovat kierteisesti ja ruodillisia. Lehmuksen lehtilapa on yleensä ehyt, harvoin sahahampainen. Sen hedelmä on pähkylämäinen.
Lehmukset risteytyvät helposti, jolloin niiden nimeäminen ei ole aina mahdollista. Ne esiintyvät yleensä kuivissa, tuoreissa ja suhteellisen runsasravinteisissa metsissä. Puiden leviämisalueena toimii lähinnä eteläinen Suomi. Lisäksi lehmus on tärkeä epifyyttien kannalta.
Suomen ympärysmitaltaan paksuin lehmus on tavattu Helsingistä (Laajasalo). Puu on 20,5 m korkea ja ympärysmitaltaan se on 600 cm.
Kylä, tila: Ahtiala, Huhta RN:O 1:48.Rauhoituspäätös: 14.10.1993, § 108, Lohjan kunnan ympäristölautakunta.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Rauhoituksen kohteena on kookas tammi, joka on yksihaarainen noin neljään metriin asti, jolloin se haarautuu monihaaraiseksi (kyseessä on kuusi isompaa haaraa). Sen ympärysmitta 1,3 m korkeudelta oli 29.12.1992 267 cm. Puu on hyväkuntoinen. Se kasvaa aivan tien reunassa, noin yhden metrin etäisyydellä tiestä.
Kylä, tila: Ahtiala, Huhta RN:o 1:48.Rauhoituspäätös: 14.10.1993, § 109, Lohjan kunnan ympäristölautakunta.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Kyseinen muistomerkki kasvaa aivan Huhtasaaren kylätien reunassa, ojan penkassa. Se on hyvin maisemasta erottuva ja sen ympärysmitta 1,3 m korkeudelta oli 29.12.1992 232 cm. Luonnonmuistomerkki on säilynyt hyväkuntoisena, joten sen rauhoitus on perusteltua.
Kylä, tila: Ahtiala, Ahtiala RN:o 1:49.Rauhoituspäätös: 14.10.1993, § 110, Lohjan kunnan ympäristölautakunta.Omistaja: yhteisö.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Tammi on maatilan pihapiirissä kasvava kooltaan iso, näyttävä, yksirunkoinen puu. Tammen ympärysmitta 1,3 m korkeudelta oli 29.12.1992 262 cm. Tammi on kaikin puolin hyväkuntoinen.
Kylä, tila: Ahtiala, Ahtiala RN:o 1:49.Rauhoituspäätös: 14.10.1993, § 111, Lohjan kunnan ympäristölautakunta.Omistaja: yhteisö.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Myös tämä suojelukohde on kookas, yksirunkoinen tammi. Puun ympärysmitta 1,3 m korkeudelta oli 29.12.1992 280 cm. Puu on kaikin puolin hyväkuntoinen. Tammeen aikaisemmin kiinnitetty ampumalava on poistettu.
Kylä, tila: Ahtiala, Suurtammi RN:o 1:50.Rauhoituspäätös: 18.11.1993, § 125, Lohjan kunnan ympäristölautakunta.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Tämä iso, yksirunkoinen suurtammi sijaitsee yksityispihalla. Sen ympärysmitta 1,3 m korkeudelta oli 6.8.1993 noin 375 cm. Puu on hyväkuntoinen ja sen latvapeittävyys ja malli on näyttävä. Se on ehkä Lohjan seudun näyttävin tammi.
Kylä, tila: Pappila, Pappila RN:o 1:30.Rauhoituspäätös: 13.4.1994, 45 §, Lohjan ympäristölautakunta.Omistaja: Lohjan kaupunki.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Tämä suojelun kohteena oleva kuusi (Picea abies subsp. abies) on kasvutavaltaan erikoinen. Se on kotimaisen kuusen erikoinen kasvumuoto. Kuusen runko on tyveltä lähtien noin 4,5 metriin asti 6–7-harjanteinen ja kierteinen. Kuusen pituus 14.9.1992 oli 14,5 m ja rungon ympärysmitta 1,3 m korkeudelta 63 cm. Kuusi on yksirunkoinen. Se sijaitsee harjun alarinteessä. Erikoisuutensa vuoksi yksilö on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi, sillä tiedossa ei ole Suomessa muualta tällaista kuusta. Kyseessä oleva yksilö on Suomen paksuin kierrerunkokuusi.
Kylä, tila: Lohjankylä, Anttila RN:o 4:688.Rauhoituspäätös: 13.4.1994, 46 §, Lohjan ympäristölautakunta.Omistaja: Lohjan kaupunki.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Myös tämä kohde on kasvutavaltaan erikoinen kuusi (Picea abies subsp. abies), jonka rungon kaarnassa on erikoisia soikeita patteja (”syyliä”), jotka ovat noin 1–2 cm paksuja ja 6–10 cm kokoisia. Patteja on kauttaaltaan koko puun rungossa. Lisäksi puun alin oksa on kääpiökasvuinen. Kääpiökasvuisen oksan oksanhaarat ovat normaalia lyhyempiä, samoin neulaset. Tällöin oksasta tulee tuuhea ja tiheäneulainen. Kuusen pituus 14.9.1992 oli 28,0 m ja rungon ympärysmitta 1,3 korkeudelta 136 cm. Puu on yksirunkoinen. Syyläkuusi kasvaa harjun rinteessä. Kyseessä on kookas, Suomen paksuin syyläkuusi, jonka erikoisuutena on kaarnan poikkeuksellinen paksuus.
Kylä, tila: Paavola, Paavola RN:o 8:3.Rauhoituspäätös: 16.03.1995 § 39, Lohjan kunnan ympäristölautakunta.Omistaja: yhteisö.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Tammen korkeus on noin 20 m ja sen ympärysmitta 1,3 m korkeudelta oli 21.9.1993 452 cm. Puu on kookas, yksirunkoinen ja hyväkuntoinen. Se kasvaa keskellä peltoa, joka on vastikään istutettu kuuselle. Puu on myös varsin näyttävä ja komealatvuksinen.
Yleistä: kts. 1. Tammi. (Alkuun)
Kylä, tila: Lieviö, Koivula RN:o 3:86.Rauhoituspäätös: 10.10.2002 § 235, Lohjan ympäristölautakunta.Omistaja: yksityinen.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Katajan korkeus on noin 8,6 m ja sen ympärysmitta 1,3 m korkeudelta oli 69 cm vuonna 1999. Rauhoitettu kohde on erityisen komea yksirunkoinen kataja.
Kylä, tila: Leikkilä, Manni RN:o 4:45.Rauhoituspäätös: 17.1.1964, nro. 265, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: yksityinen.
Yleistä: Siirtolohkare on jääkauden aikainen muodostuma. Jääkauden aikana, noin 10 000 vuotta sitten, jäämassat ovat kuljettaneet siirtolohkareita pitkiäkin matkoja. (Alkuun)
Kylä, tila: Leikkilä, Piekka RN:o 5:13.Rauhoituspäätös: 2.10.1959, nro. 8092, Uudenmaan lääninhallitus.Omistaja: yksityinen.
Luonnon muistomerkin kuvaus: Suuri, vanha, luonnonvarainen tammi on maisemallisesti merkittävä. Kysymyksessä oleva puuyksilö on vuonna 1959 ollut noin 17 m korkea, rungon ympärysmitta rinnankorkeudelta (1,3 m) 240 cm ja latvuksen halkaisija noin 15 m. Hyvin tuuhea ja kaunis tammi kasvaa yksinään kallion vieressä pellon reunassa.