Tilanhoitajan eli pehtoorin talo on rakennettu useammassa osassa ja se on nähtävästi peräisin 1800-luvun alusta. Museokäyttöön talo avattiin vuonna 1992. Nyt talossa voi tehdä aikamatkan 1800-luvulta 1930-luvulle ja tutustua siihen, miltä tavalliset kodit maaseudulla näyttivät noihin aikoihin. Matka alkaa savun tummentamasta, hirsiseinäisestä tuvasta itse valmistettuine tarve-esineineen. Kierros päättyy muutaman vuosikymmenen päähän tapetoituun, ostohuonekaluin kalustettuun kammariin, jossa radio soi ja kahvi siemaistaan kultareunaisista kupeista.
Talossa on asunut tilanhoitaja, jota myös pehtooriksi tai voudiksi kutsuttiin. Tilanhoitajan perheen käytössä oli tupa, lastenhuone ja kammari. Kyökki eli keittiö oli yhteinen pappilan leivintuvan kanssa, joka mankelihuoneen tavoin sijaitsi samassa rakennuksessa. Työväki kokoontui joka arkiaamu seitsemältä leivintupaan ja kesäisin pihalle kuulemaan, mitä pehtoori määräsi kullekin päivän työksi. Työväkeen kuuluivat esimerkiksi 1920-luvulla pari muonamiestä, tallimies ja pappilan torppari. Myös pehtoori itse osallistui lähes kaikkiin maatalon töihin.
Pehtoori kutsuttiin parina iltana viikossa kirkkoherran puheille ja silloin keskusteltiin tilan asioista. Tallissa, navetassa ja pelloilla itse kirkkoherra ei välttämättä näyttäytynyt koskaan ja puutarhassakin hän vieraili usein vain vieraidensa kanssa, ehkä omenoita ja kirsikoita poimien ja maistaen.