Punainen tupa 1800-luvun lopulta on toiminut karjakon perheen, tallimiehen ja muiden pappilan työntekijöiden asuntona.
Pikkutuvassa on kylmä eteinen, keittiö ja pönttöuunista lämpönsä saanut kammari. Aiemmin niin täällä Iso-Pappilassa kuin muuallakin maassa asuttiin usein paljon ahtaammin kuin nykyään. Omia huoneita ei ollut vaan koko monilapsinen perhe saattoi nukkua samassa huoneessa, jossa myös oleskeltiin, opiskeltiin ja tehtiin puhdetöitä. Keittiön puuhellan lämmössä kahviteltiin naapureiden kanssa. Kyläilykulttuuri oli aiempina vuosikymmeninä nykyistä vilkkaampaa ja naapuriin poikettiin toimittamaan asioita tai vaihtamaan kuulumisia, sillä puhelimia ei ollut jokaisessa tuvassa.
Pappilan suurta karjaa lypsi ja hoiti karjakko, jonka asui tässä talossa perheensä kanssa. Karjakon kuului joutua jo aamulla hyvin aikaisin aamulypsylle. Yksinään hän ei olisi navettatöistä selvinnyt, mutta yhdessä navetta-apulaisen kanssa työt hoituivat. Lypsämisen lisäksi lehmät piti ruokkia, parret puhdistaa, viedä karja laitumelle ja hakea taas illalla navettaan. Lypsetty maito piti siivilöidä ja jäähdyttää. Rakennuksen takana nykyisen huvimajan kohdalla oli maitohuone, jossa maito puhdistettiin ja säilytettiin viileässä ennen meijeriin vientiä. Meijerikäynnit kuuluivat tallimiehen tehtäviin, joten hän valjasti hevosen, lastasi painavat maitotonkat kärryjen kyytiin ja kuljetti ne päivittäin meijeriin. Samalla paikalla maitohuoneen kanssa on sijainnut aiemmin myös sauna.
Pikkutupa oli pappilan maatalouden loputtua pitkään asumattomana ja joutui huonoon kuntoon. Rakennus kunnostettiin museokäyttöön 1986. Nykyisin pikkutuvassa, Museohiiri Roopen tuvassa, voivat lapset osallistua kesäisin askartelupajoihin ja muuhun ohjattuun toimintaan.