Entinen pakaritupa ja pitäjänapulaisen asunto, jota aiemmin on kutsuttu myös Leiniläksi, on vuodelta 1780 ja vanhin säilynyt alkuperäisrakennus pappilan alueella. Rakennus on toiminut apupapin asuntona, ja myöhemmin siellä ovat viettäneet kesiään kauempaa saapuneet kirkkoherran sukulaiset. Rakennus kunnostettiin kesäkahvilaksi vuonna 1987, ja kahvilana se toimii edelleen.
Talon toisessa päädyssä sijaitsee aitta, jota on käytetty myös karjasuojana. Asuinhuone ja aittaosa ovat erillisiä hirsikehikkoja, ja niitä yhdistää umpeen rakennettu sola. Leinilä-nimensä rakennus sai aikanaan kirkkoherra Emil Candolinin (1867–1933) Antti-veljen Leeni-vaimolta.