Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Lohjan museo tallensi ja tutki torin elämää. Torikävijöitä ja myyjiä haastateltiin ja heidän muistonsa tallennettiin.
Maire muistelee 1930-luvun toria:
”Äitini oli toimelias, ja vaikka hän oli vakituisessa päivätyössä, hän hoiti puutarhansa huolella. Keväisin istutettiin kasvimaalle noin kolmisen kymmentä keräkaalin tainta sekä muutama kukkakaali.
Syyskesästä, kun kaalit olivat paisuneet rapeiksi pallukoiksi, äiti lähti myymään niitä torille. Kuorma tehtiin illalla valmiiksi ja aamulla lähdettiin. Äiti pukeutui huolella ja sujautti viimeiseki ylleen vitivalkoisen esiliinan. Myyjän piti olla siisti. Lähdettiin kuin juhlaan.
Väkeä kerääntyi ja myyntipöydät täyttyivät. Tasan kello seitsemän kuului torinhoitajan ääni ”Myynti alkaa”. Siitä se lähti, kuhina alkoi. Kaalit tekivät hyvin kauppaansa.”
Marjatan torielämyksiä:
”Muuttaessani Lohjalle vuonna -63 hämmästyin todenteolla torielämää, sen runsautta ja värikkyyttä.
”Kun toriaika alkoi seitsemältä aamulla, kuulutti ”Stuiduksi” kutsumamme torivahti kuuluvalla äännellän: ”Myynti alkaa!” Sitten hän paseerasi kädet selän takan tarkkailemassa, että kaikki sujui rauhallisissa merkeissä. En muista törmänneeni koskaan järjestyshäiriöihin Lohjan torilla, vaikka kaiketi niitäkin joskus oli. Toriaika loppui klo 15 ja sekin ilmoitettiin suureen ääneen.”
Vuonna 1936 syntynyt mies kertoi käyneensä vuonna 1944 kitkemässä äidin leipäveitsellä torikiveyksen välissä kasvaneita rikkaruohoja. Paikalla oli myös muita lapsia. Lapset tienasivat sillä vähän taskurahaa.
”Muistan, kun täällä torilla oli 1960-luvulla semmoinen tukevampi täti myymässä leipää. Kuumina kesäpäivinä hän poistui kojultaan nurkan taakse. Tädillä oli perunajauhopaketti, josta hän kävi tupsuttelemassa jauhoja nivusiinsa ja reisiensä väliin, kun oli kovasti kuumissaan. Sitten hän palasi tiskinsä taakse jatkamaan myyntiä.”
”1970-luvulla meillä oli mäyräkoira Joonas, jonka kanssa käytiin usein torilla. Silloin koiran kanssa kävely oli torilla ihan sallittua. Nykyisinhän se on kiellettyä. Joonas oli innoissaan, sillä kalakauppiaat heittelivät sille kojustaan silakoita syötäviksi. Se rouskutteli niitä nautiskellen.”