Vaaksalla on kunnia olla ensimmäinen suomalainen farkkuvalmistaja.
1950-luvulle tultaessa aiemmin vain työmiesten käytössä olleista farmarihousuista oli amerikkalaisen populaarikulttuurin myötävaikutuksella tullut suosittua, jopa hieman radikaalina pidettyä, nuorisopukeutumista. Suomessakin muoti tunnettiin, mutta denim-kankaisia farmarihousuja ei täällä valmistanut kukaan, myöskään maahantuontia ei ollut.
Toimitusjohtaja Lilja oli Amerikassa tutustunut ”farmer’ work clothing” -nimellä myytyihin housuihin, jotka oli valmistettu erittäin kestävästä kankaasta. Lilja uskoi kankaan soveltuvan myös lasten haalareihin ja housuihin: niihin kaivattiin kangasta, joka kestäisi leikit ja konttaamiset ilman, että polvet kuluisivat heti puhki.
Onnekkaan sattuman kautta Lilja sai käsiinsä tällaiset loppuun asti käytetyt housut, jotka hän tunnisti vastaaviksi kuin Amerikassa näkemänsä. Siinä olisivat nyt farmarihousut! Housut purettiin osiin ja mallimestarina työskennellyt Laila Anttila piirsi niiden pohjalta kaavat ”farmareihin.” Lilja oli keksinyt housuille kotoisaan kieleen istuvan sanan: ”farmarit.” Hämmästystä ja myös epäilyjä oli herättänyt lahkeiden käyrä malli: miten jäykästä kankaasta valmistetut, malliltaan länkisääriset housut voisivat istua jalkaan? Farmarit lisättiin vuoden 1954 tuotantoon ja toimitusjohtajan usko nuorisolle suunnattuun uutuustuotteeseen oli kova.
Haasteena alun tuotannolle oli sopivan kangaslaadun hankkiminen: ensimmäisiin farkkuihin ei ollut saatavilla denim-kangasta. Denimille tyypillinen värinpäästö ensimmäisessä pesussa tuotti päänvaivaa ja palauteryöpyn. Kuluttajilta kesti hetki omaksua denimin ominaisuudet: ettei värinpäästäminen ollut vika ja että kangas pehmeni pesukertojen myötä, mutta silti sen kulutuskestävyys säilyi. Reino Lilja uskoi kuitenkin vakaasti farmareiden suosioon ja aloitti myös niiden mainonnan.
Farkut saivat nimekseen Vaaksa farmarit, puhekielessä Vaaksan Väiski farmarit. Nimitys tuli Vaaksan jänis -aiheisesta tuotemerkistä, joka oli ommeltu farkkuihin ja jota käytettiin myös yrityksen lastenvaatteissa.
Kauppoihin toimitettiin sinisten housujen lisäksi farmareita useissa eri väreissä: mustina, vihreinä, punaisina ja valkoisina. Tyttöjen farmareissa vetoketju oli sivussa. Myöhemmässä vaiheessa tuotantoa yksinkertaistettiin, eikä tytöillekään suunnattuihin housuihin enää sijoitettu sivuvetoketjua.
1950-luvun lopulla Vaaksa sai kilpailijan Mattisen Teollisuuden valmistamista James -farkuista. Aluksi Vaaksan Väiski farmarit ja Jamekset kilpailivat keskenään maan suosituimmasta farkkumerkistä. Mutta sitä mukaa, kun farkkujen suosio nuorisopukeutumisessa kasvoi, valtasivat uudet merkit ja tuontifarkut kuluttajien sydämet.
Vaaksan ansio on olla uranuurtaja suomalaisessa farkkuhistoriassa.