Viisi vuotta Tuomari Müllerin jälkeen Eeva Joenpelto päätti kirjoittaa vielä yhden kirjan. Uskomattomia uhrauksia perustui hänen omakohtaiseen traagiseen kokemukseensa: hänen poikansa Johannes oli menehtynyt syöpään eikä Joenpelto kokenut poikansa saaneen parasta mahdollista hoitoa. Joenpelto kirjoitti kahdessa kuukaudessa sururomaanin, joka kritisoi suomalaista sairaanhoitoa.
Romaani kertoo eläkkeelle jääneestä Eino Nygrenistä, joka sairastuu syöpään. Hänen hoitonsa epäonnistuvat yksi toisensa jälkeen eikä hänen omaisiaan kuunnella. Romaani noteerattiin enimmäkseen vain sairaalakritiikin kautta, mutta Joenpelto omasta mielestään oli onnistunut tavoittamaan romaanissaan 1980-luvun lopun talouskuplan puhkeamisen ja 1990-luvun hengen. Poikansa kautta Joenpelto oli saanut kuulla juttuja 1990 luvun isojen firmojen kaatumisesta.
Kirja menestyi kohtalaisesti ja siitä kirjoitettiin varovaisia arvostelujen Joenpellon henkilökohtaisen tragedian ollessa tiedossa. Joenpellon lähipiirin mielestä teos olisi voinut jäädä kirjoittamatta, sillä Joenpelto ei enää ole siinä terävimmillään. Touko Siltala, joka editoi romaania, on sanonut olevansa kuitenkin tyytyväinen, että kirja syntyi.
Uskomattomia uhrauksia ilmestyi vuonna 2000. Joenpellon kirjallinen ura alkoi 1940-luvulla, mikä tarkoittaa, että hän ehti vaikuttaa suomalaisella kirjallisuuskentällä seitsemällä eri vuosikymmenellä.
Lähde:Helena Ruuska: Elämän kirjailija Eeva Joenpelto (WSOY, 2015) s. 417–418.