Lohjan tori on ollut nykyisillä sijoillaan vuodesta 1900 lähtien. Se on historiallinen kauppapaikka, tärkeä kiintopiste kaupunkikuvassa ja merkittävä kaupunkilaisten kohtauspaikka.
Tori raivattiin aikanaan umpimetsään kamariherra Hjalmar Linderiltä vuokratulle alueelle. Torin kirkon puoleiseen reunaan rakennettiin kojut torikauppiaita varten. Myyjät saivat sijoittaa torille myös omia myyntipöytiään ja osa myi tuotteitaan suoraan hevoskärryistä. Torilla myytävät tuotteet olivat maataloustuotteita: vihanneksia, juureksia, maitoa ja lihaa. Torilta sai ostaa myös käsityöläisten tuotteita: nahkatuotteita ja kudonnaisia, luutia yms.
Lohjan kauppala oli saanut ensimmäisen kaavan jo 1920-luvulla, ja kadutkin nimettiin 1930-luvulla. Kaava vahvisti torin nykyiselle paikalleen.
Torin pinta oli 1930-luvun alkuun pelkkää hiekkakenttää. Hiekka pölisi ja nousi myyntitiskeille tuotteiden päälle ja yskitti toriväkeä. Lohjan kauppalan isät päättivät, että asialle oli tehtävä jotain ja tori kunnostettava. Paikallislehden mukaan pöllyävä Lohjan tori tunnettiin maakunnassa nimellä ”Saharan erämaa.”
Tori päällystettiin Lohjalta Liessaaresta louhitulla punaisella graniitilla. Pintavaihtoehtona mietittiin torin betonointia. Kauppalan isät päättyivät kuitenkin nupukivipintaan. 1930-luvun alku oli ankaraa lama-aikaa ja työttömyyttä oli paljon. Kauppalan valtuusto anoi valtioneuvostolta määrärahaa, jota voitaisiin käyttää torin kunnostamiseen. Lohja sai 140 000 markkaa. Rahat käytettiin työllistämistöihin graniittilouhoksella, jossa 70 työtöntä miestä sai töitä ja hakkasi käsin 250 000 nupukiveä. Niitä ladottiin torin pintaan 243 500 kappaletta. Samat lohjalaisten miesten hiellä ja verellä hakkaamat kivet kattavat nykyisenkin torin pintaa.
Please accept all cookies to see this content or watch content here.