Vanhempien ja varhaiskasvattajien välinen kasvatusyhteistyö toimii lapsen hyvinvoinnin parhaaksi. Kasvatusyhteistyö ei ole yksipuolista asiantuntijuutta, vaan samanarvoisuutta ja arkista vuoropuhelua, olemassa olevien tietojen yhdistämistä. Onnistunut yhteistyö edellyttää, että aikuiset aidosti arvostavat ja kuuntelevat toisiaan ja toimivat siten, että syntyy molemminpuolinen luottamus. Kuuleminen, kunnioitus, luottamus ja vuoropuhelu ovat tämän yhteistyön peruspilareita.
Kuulluksi tulemisen kokemus on toimivan yhteistyön lähtökohta. Vanhempien ajatuksille, ideoille ja huolille on tilaa yhteisissä kohtaamisissa. Varhaiskasvattajien kuuleva asenne on tärkeä.
Kunnioitus näkyy yhteistoimintaan osallistuvien molemminpuolisena arvostamisena ja hyväksymisenä. Kunnioittaminen luo avoimen ilmapiirin, jossa jokaisella on mahdollisuus ilmaista oma näkemyksensä ja kokemuksensa asiasta. Kunnioitus ilmenee myös niissä tilanteissa, joissa kodin ja varhaiskasvatuksen arvo- ja kokemusmaailmat ja kulttuurit ovat kaukana toisistaan.
Keskinäinen luottamus syntyy aktiivisesta vuoropuhelusta ja tasavertaisesta keskustelusta, jonka avulla pyritään rakentamaan yhteistä ymmärrystä. Varhaiskasvattajan lasta arvostava ja kunnioittava asenne vahvistaa ja tukee myös vanhemman roolia. Parhaimmillaan kasvatusyhteistyö kannattelee lasta varhaiskasvatuksen ja kodin yhteisessä lämpimässä toiminnassa.
Huoltajien ja varhaiskasvattajien kasvatusyhteistyötä vahvistaa esim.