Pappilan yrttitarhassa kasvaa parikymmentä yrttiä. Yrtit ovat osa suomalaista kansanperinnettä. Niitä on käytetty lääkkeeksi, säilöntäaineeksi, ruuan jatkeeksi, hätäravinnoksi, kaunistautumiseen ja taikoihin. Aikoinaan aromikkaista yrteistä sidottiin myös kirkkokimppuja, joiden tuoksu auttoi selviämään kirkonmenoista väenpaljoudessa. Peseytyminen tai vaatteiden pesu ei ollut tuolloin jokapäiväistä, ja pitkälle 1800-luvulle jatkuneet kirkon lattian alle tehdyt hautaukset aiheuttivat myös häiritseviä hajuhaittoja.
Kun tutustut yrttitarhan kasveihin, huomaat että samalla kasvilla voi olla monia käyttötarkoituksia. Osa tarhan lajeista ja lajikkeista on ollut ennen hyvinkin yleisiä ja nyt harvinaisia tuttavuuksia, osa taas on säilynyt päivittäisessä käytössä vuosisadalta toiselle.
Yrttitarha on perustettu 1980-luvulla. Lohjanseudun puutarhaseura kunnosti museon puutarhaa ja perusti samalla yrttimaan. Yrttitarha on tiettävästi aiemmin sijainnut tien toisella puolella maantiepuutarhassa. Parkkipaikalta päärakennukselle johtavaan rinteeseen villiintyneen, voimakkaasti tuoksuvan saksankirvelin otaksutaan olevan muisto ennen paikalla sijainneesta yrttimaasta.
Yrttitarha on osaltaan huomionosoitus pappilassakin tutun vierailijan, Lohjan Sammatissa eläneen Elias Lönnrotin työlle kasvitieteen tutkijana ja lääkärinä. Hän kokosi ensimmäisen suomalaisen kasvion, Flora Fennican eli Suomen kasviston vuonna 1860. Lönnrot tunsi tarkoin kasvien lääkinnälliset vaikutukset ja edisti kansan tietämystä niistä. Tarha tarjoaa tietoa entisajan mauste- ja rohdoskasveista ja niiden käyttötarkoituksista myös nykyisille kotipuutarhureille. Niitä voi kasvattaa myös pienillä pihoilla tai vaikka parvekkeella.
Lohja