Kannatti yrittää, Johanna Tammi-Ikonen
Romanttisella tavalla tämä yrittäjän tositarina alkoi naapurin varamummon letuista, joita paistettiin kun oli paha mieli. Lopulta varamummo teki ehdotuksen, jonka johdosta yhden naisen kotikonttorista kasvoi neljän hengen ja yhden kissan menestyvä, kansainvälisen luonnonkosmetiikan maahantuoja, 4Dream Ky.
Johanna Tammi-Ikonen oli puolisoineen ostanut Iriksen ja tämän miehen Kaukon naapurista Lohjan Koisjärveltä talon, ja pariskunnat olivat nopeasti kasvaneet sydänystäviksi. Nuoreen perheeseen syntyi myös kaksi lasta, joille naapurin iäkkäämmästä pariskunnasta tuli varaisovanhemmat. Elettiin siis 2010-luvun alkua ja ruuhkavuodet painoivat päälle kansainvälisessä kosmetiikkabisneksessä työskentelevälle Tammi-Ikoselle. Oma arvomaailma oli koetuksella tunnetusti erittäin kovassa toimialassa – kilpailu on raakaa alalla, jossa globaalisti liikkuu jopa suuremmat mainosrahat kuin esimerkiksi autoalalla.
Tuolloin työskentelin pienessä 10 hengen yhtiössä, jossa työnkuvani oli laaja. Saamani monipuolinen kokemus on auttanut myöhemmin yrittäjänä toimiessani. Ammatillisessa mielessä ymmärrykseni kasvoi niin kemiasta kuin kosmetiikan rakenteesta, joka auttaa nyt tuotteiden valinnassa ja maahantuonnissa, Tammi-Ikonen kiittelee.
Mutta samaan aikaan mieltäni painoivat arvopohjaiset kysymykset, joita kyseenalaistin alkuun itsekin.
Tällaisina epävarmuuden hetkinä, kun omien ajatusten suunta oli kadoksissa ja itku herkässä, Tammi-Ikonen käveli naapuritaloon, ihanan Iriksen luokse. Sitten Iris paistoi lettuja, joiden äärellä naiset paransivat maailmaa.
Ja aina itku kääntyi lopulta nauruksi, Tammi-Ikonen muistelee lempeä sävy äänessään.
Ja sitten tuli päivä, kun tein elämänmuutoksen.
Mikäänhän ei ole Tammi-Ikosen tarinassa mennyt odotusten mukaisesti. Onneksi. Kaikki sattumilta tuntuvat käänteet ovat nimittäin kutoneet erittäinkin suunnitelmallisen elämänkuosin. Hyvin kuvaavaa on, että yrittäjyyttä pohtiessaan Tammi-Ikonen kirjaimellisesti kutoi.
Menin Hongiston koululle kudontakurssille. Samalla kun kudoin poppanaa, selvitin ajatuksiani. Ja kun poppana valmistui, aloitin myös oman yritykseni, hän taustoittaa ja esittelee kiikkustuolissa lepäävää turkoosia käsityötään.
Poppana on siitä päivästä alkaen kulkenut yrityksen mukana, niin messupisteillä, mainosmateriaaleissa kuin nyt 50-luvun mummolaksi sisustetussa toimitalossa Lohjalla.
Mutta emme me ole alun perin lohjalaisia, vaan uusikaupunkilaisia, jotka Lappeenrannan kautta asettuivat Vantaalle, Tammi-Ikonen kertoo.
Niihin aikoihin ostimme myös Alli-hevosemme, jolle saimme tallipaikan Vihdistä. Muutaman vuoden ajettuamme tätä väliä päätimme, että seuraavassa kodissamme olisi paikka myös Allille.
Tammi-Ikosen paras ystävä Alli-tamma siis johdatti pariskunnan Lohjan Koisjärvelle, josta löytyi sopiva talo omalla rannalla ja tallilla. Vanha tallirakennus tosin purettiin ja uusi rakennettiin tilalle, mutta uuden kotitalon ja satumaisen miljöön tunnelma toivottivat pariskunnan tervetulleeksi omaan unelmaan. Vieressä hohti uimakelpoinen lampi, jonka toisella rannalla kökötti Iriksen ja Kaukon talo. Pian Allikin sai uuden oman tallin ja kaveriksi myös Rinkku-ponin, joka opittiin pian tuntemaan lemmenkaihoisista karkuyrityksistään naapuritiloille.
Sitten aloimmekin odottaa jälkikasvua, sekä minä että Alli. Meillä oli vain viisi päivää eroa lasketussa ajassa. Ensin autoin maha pystyssä Allin varsan maailmaan, sitten lähdin itse synnytyslaitokselle, Tammi-Ikonen muistelee liikuttuneena.
Ja kun palasimme laitokselta, kävimme heti ensimmäisenä näyttämässä vauvaa Allille, joka selvästi otti asiakseen katsoa jatkossa sekä omien että meidän pikkuisten perään.
Yrittäjyyspäätöksen jälkeen Tammi-Ikonen alkoi rakentaa yhden naisen maltillisen kokoista, kotoa käsin pyöritettävää pienyritystä. Yhtiökumppaniksi lähti oma puoliso ja liiketoimintasuunnitelma tehtiin yhdessä Lohjan yrityskehityskeskuksen Novagon kanssa.
En missään nimessä ajatellut, että palkkaisin yritykseen koskaan yhtään työntekijää, Tammi-Ikonen painottaa.
Sattumuksien kudelmalla oli kuitenkin toisenlainen kaava. Naapurin varaisovanhempien kanssa oli sovittu, että Tammi-Ikoset voisivat ostaa myös heidän talonsa, kun omia perillisiä ei ollut. Jonain päivänä omaksi eläketaloksi, Tammi-Ikoset tuumivat. Kaupat myös tehtiin sillä sopimuksella, että Iris ja Kauko saisivat asua talossa niin kauan, kuin haluavat. Kaukon kuoltua Iris kuitenkin yllätti ja ehdotti, että Tammi-Ikoset muuttaisivat talon vastaperustetun yrityksen toimistoksi. Siis kokonaisen omakotitalon yhden naisen toimistoksi. Nopeiden käänteiden lopputuloksena Tammi-Ikonen huomasikin istuvansa isossa talossa, tuijottamassa ikkunasta ulos ja miettimässä, että mitä ihmettä tuli juuri tehtyä. Talossa oli vain hän ja kutomansa turkoosi poppana.
Lähdin ajattelemaan koko kuviota uusiksi, talon sisältä käsin. Päätin luoda mummolalaisen kodin brändilleni, arvoilleni uskollisesti. Totta kai epäuskon hetkiä oli ensimmäisen parin vuoden aikana ja paljon, mutta kantapään kautta olen oppinut, että päätökset, joihin ei itse aidosti usko, tuottavat kovimmat pettymykset, Tammi-Ikonen myöntää.
Etenkin rekrytoinneissa pitää kuunnella omaa sisäistä ääntään. Ennen kaikkea epäilyksen tunteet kannattaa ottaa vakavissaan, sillä pienyrittäjälle epäonnistunut rekrytointi voi olla todella haasteellinen paikka. Onneksi eteen tulee myös niitä heti oikeilta tuntuvia ihmisiä, joista muodostuu oma dream team. Sellainen minulla on nyt. Pystynyt luottamaan jokaiseen ja jakamaan vastuuta.
4Dreamista tuli siis työnantaja pian yhdelle, sitten kahdelle uudelle työntekijälle. Tiimiin liittyi myös yrityksen työtsykologi (kyllä, luit oikein) Manu – ihmisiä rakastava maatiaiskissa. Tsykologin pätevyyden lisäksi Manu on suosittu verkkokouluttaja ja vastaanottaa vieraita mielellään myös toimitalossa. Joskus jopa bussilastillisen kerrallaan.
Yrittäjyys on elämäntapa, sanotaan. On tyypillistä, ettei yrittäjä erota työ- ja vapaa-aikaa, tai jos erottaa, niin jälkimmäistä jää hyvin vähän. Nykyajan ilmiöistä tästä erityisen raskaan on tehnyt sosiaalinen media, joka on muuttanut ihmisten käytöstä ja käsitystä ajankäytöstä. Moni yrittäjä tunnistaa tilanteen, jossa asiakkaat lähettävät työviestejä iltaisin ja viikonloppuisin jopa erilaisten viestisovellusten ja somen kautta.
Olen helposti lähestyttävää tyyppiä, joka aloittaessaan teki kaiken itse ja oli yrityksen kasvot. Tämä madalsi joidenkin tahojen kynnystä esimerkiksi kritisoida yrittäjänä tekemiäni valintoja sosiaalisessa mediassa. Tietyllä tavalla ymmärrän, että yrittäjä on aina hieman julkinen hahmo, mutta ihmisenä se on rankkaa, Tammi-Ikonen myöntää.
Ihmiset myös olettavat, että olen aina käytettävissä ja tiedän kaikki yksityiskohdat jokaisen asiakkaan tilauksista, joista kysellään jopa sosiaalisen median kanavien kautta.
Yrittäjältä vaadittavia uhrauksia on pohdittu puolison kanssa yhdessä. Kenties omat pettymykset ajavat ihmisiä purkamaan pahaa oloaan somessa. Tai kenties ymmärrys ei vain riitä ajattelemaan tilanteita myös yrittäjän kannalta, mitä esimerkiksi yksityisen ajan ja elämän suojaan tulee.
Positiivisena puolena kuitenkin koen, että meitä myös kunnioitetaan arvopohjaisista päätöksistämme. Se on minulle merkittävin kiitos. Ja jos jonkun vinkin antaisinkin muille aloitteleville yrittäjille, niin sen että asetatte itse omat rajat.
Kun yritystoiminta alkoi kasvaa ja perheen elämä vakiintua koisjärveläisen lammen ympärille, koki Tammi-Ikonen tulleensa vihdoin kotiin. Juurtuminen Lohjan multiin, maaseudun rauhaan ja lämminhenkiseen kyläyhteisöön, alkoivat muokata yrittäjän identiteettiä.
Näin kävi. Koen vahvasti olevani lohjalainen, kuten on koko perheemme. Mitä enemmän lapsemme kasvavat, sitä vahvemmat ovat lohjalaiset siteemme. Näen hyvin, kuinka jonain päivänä omat aikuiset lapsemme tulevat tänne meille perheineen kylään, Tammi-Ikonen hymyilee.
Kenties yrittäjäpariskunta siis lopulta viettääkin eläkepäiviään tämän kauniin lammen äärellä. Ehkä he edelleen käyvät lammessa avantouinnilla, ja kenties isäntä on oppinut jo tekemään lampeen tarpeeksi ison avannon. Kävipä nimittäin eräänä talvisena aamuna – silloin kun yritys oli vielä alkutaipaleellaan – niin, että herra oli tehnyt liian pienen avannon ja rouva jäi siihen reisistään jumiin. Näin ainakin kylillä kerrotaan.
Tutustu 4Dreamin palveluihin! =>
Artikkelin kuvat: Milla von Konow